Helmikuun hämärät illat varmaan lisäsivät intoa saada pian uusi kirje.
Niimpä päätin aikani kuluksi kasata uuden postin "valmiiksi",
mutta malttamattomanameninkin jo postittamaan se heti seuraavalla viikolla.
No, saapahan tyttö kerralla useamman paketin sitten :)
Pakettiin sujahti tälläkertaa merieläin-aiheinen puu-palapeli ja tarroja.
Kirjeessä kerroin kuvin ja tekstein mm. Suomen talvesta, lumesta, lumileikeistä, leskettelusta ym.
Odotteluun "ajanvietettä"
WV:ltä tulee malttamattomien kummien onneksi muutakin postia. Kevät-talven aikana luukusta tipahti jälleen WV:n lehti, mistä tietysti löytyi jälleen uusia juttuja myös Enen kotimaasta! :)
Eihän ne Ugandasta tulevat paluupostit tietenkää ole tärkeintä kummiudessa.
Tärkeintä ON tietää, että apu menee perille. Ja se, että kummilapsi tietää jossain
kaukaisessa Suomessa olevan jonkun joka välittää <3
Kuitenkin kirjeiden lähettäminen ja saaminen jollaintapaa konkretisoi tätä asiaa,
oikeasti jossain kaukana on lapsi, ja lapselle on jossain kaukana kummi.
On myös ihanaa lukea kirjeistä, kuinka lapsen, perheen ja
koko yhteisön elämä kehittyy eteenpäin <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti